Vielä kerran, osa 3 ei ole edes vielä valmistumassa tietokoneen uumenissa. On ollut niin paljon muuta hoppua.

Jalkapallon MM-kisat on päättymässä aivan juuri, mutta en ole niistäkään mitään kirjoittanut. Enkä kirjoita nytkään. En ole saanut kisoista mitään kovaa kirjoitusintoa tai -aihetta. Pakko se kai on myöntää, että takki on aika tyhjänä SM-liigakauden jäljiltä. VIELÄKIN!

Yksi syy tietysti sille, miksi en ole saanut samaa kirjoitusvimmaa päälle futiksen MM-kisoista on se, että näissä karkeloissa ei ole sellaista suosikkia, jota kannustaisin henkeen ja vereen. Ei ole omaa suosikkijoukkuetta, ei ole maanmiehiä taistelemassa sijoituksista. Nautin vaan pelien katselemisesta ilman suurempia tunneryöppyjä. Aina tietenkin löytyy joukkue, jota kannustan, mutta en samalla intensiteetillä kuin kannustaisin Suomen maajoukkuetta. Näissä kisoissa onkin menty enemmän sen mukaan, että kenen ei haluaisi voittavan. Tietenkin on ollut omat suosikit, mutta esimerkiksi huominen finaali on enemmän sitä, että en halua Espanjan voittavan. Niin ja onhan Arjen Robben ihan huikea, joten Hollannille peukut.

No, palaan vieläkin SM-liigakauteen. Tänään lenkillä mieleen tuli taas se mestaruusilta. Siis ollaanhan tässä oltu hallitsevia mestareita jo monta kuukautta, mutta vieläkin se tuntuu ihan ihmeelliseltä. Siinä lenkillä mestaruuden voittamista miettiessäni häkellyin niin, että aivan oikeasti pudistin päätäni ihmetyksestä.

Nyt katsoin Jatkoajasta Suomenmestarin kausi kuvina -kuvakoosteen. Linkki. Siitä tulee mieleen kaikkea mukavaa. Aivan ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen eräs alkukauden ilta. Tepsi oli voittanut monta peliä peräkkäin, ja peli kulki kuin unelma. Birner oli ihan huikeassa tikissä ketjukavereidensa (Suominen, Uusikartano) kanssa, eikä pysäyttäjää silloin näkynyt. Silloin yhden pelin jälkeen makasin sängylläni pimeässä silmät kiinni ja ajattelin Tepsin otteita. Silloin oikeasti tuntui siltä, että tätä joukkuetta ei pysäytä mikään. Silloin kehitin päässäni mielikuvan siitä, että TPS voittaa mestaruuden. Näin sieluni silmin Kanadamaljan kultakypärä-Birnerin käsillä. Annoin tämän kuvitelman viipyä mielessäni muutaman sekunnin, sen jälkeen pudistin päätäni ja aloin nukkua.

Äh, osa 3 on pakko kirjoittaa pian.