Nyt on sellaiset fiilikset, että pakko kirjoittaa jo toinen olympiateksti. Kisojen alkaminen on saanut vähän ajatuksia esiin, ja kisojen jatkuminen tuo niitä myös. Aloitetaan eilisillä:

Janne Ahonen. Mikäs sijoitus sieltä muukaan tuli kuin se 4. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Neljäs sija on oikea perussijoitus Jannelle. Jos suurmäessä jää vielä neljänneksi, niin saatan olla lähempänä itkua kuin naurua. Janne ei varmasti tehnyt paluuta sen vuoksi, että voisi käydä napsimassa olympialaisten nelossijat itselleen.

Kaisa Mäkäräinenkö mitalitoivo? Sijoitus 59., että moro. Harmittaa vietävästi.

Sitten mieltäni vaivaa huoli nimeltä Matti Heikkinen. Heikkinen on ihan ehdottomasti suurin hiihtäjäsuosikkini. Rehellinen, sanavalmis, analyyttinen ja antaa ladulla aina kaikkensa. Suomalaisen mieshiihdon ykkönen, ehdottomasti. Nyt suuri suosikkini on sitten ilmoittanut, että kroppa ei tunnu ihan normaalilta ja että häntä mietityttää, miten mahtaa 15 km:n vapaalla käydä. Itse olen salaisesti odottanut, että Heikkinen tuo mitalin joltain matkalta. Tämä ajatus lähti Tour de Skiltä liikkeelle. Nyt tulee suuri pettymys, jos Matti romahtaa sillä 15 km:n vapaalla kuten pari viikkoa ennen kisoissa MC-osakilpailussa. Nyt huolettaa.

Tänään on muuten seuraavan comeback-urheilijan vuoro koittaa, tulisiko metallia kaulaan. Hannulle ihan tosissaan peukut pystyyn. Jospa tällä kertaa arvokisatkin menisivät ihan tosissaan putkeen. Jännittävä ilta tulossa! Samoin Puurunen, kumparemiehet ja naisten jääkiekkojoukkue ovat tulessa toisena kisapäivänä.