Kävin eilen katsomassa tämän kauden toistaiseksi ainoan vieraspelin Tampereella. Ottelu oli Ilves-TPS ja oikeastaan viimeinen mahdollisuus ainakin runkosarjan puolella käydä toisella paikkakunnalla katsomassa peliä. Yleensä kauteen on kuulunut yksi HIFK-TPS, joka on täyttänyt vieraspelikiintiön. Oikeastaan vierailut Nordenskiöldinkadulla ovat olleet se juttu. Kauteen on yleensä kuulunut yksi HIFK-peli, ett måste. Nyt meinasi kuitenkin iskeä jo hätä: mistä revitään tälle kaudelle vieraspeli. DDR-hallin koitokset menivät jo, joten pakko keksiä jotain muuta. Onneksi oli ohjelmasta vapaa lauantai ja peli lähellä. Tampereelle siis katsomaan, miten jumbojengi räpiköi.
Vieraspeleissä on aina oma tunnelmansa. Vieraan hallin käytävillä yrittää kantaa oman seuransa värejä ylpeästi, vaikka koko ajan tuntuu siltä, että kotijoukkueen kannattajat ihmettelevät, että mitä sinäkin tänne häviämään tulet. Katse yrittää etsiä mustavalkoisia värejä: kaulaliinoja ja paitoja. Istumaan mennessä toivoo, että lähellä istuisi edes muutama tepsiläinen, eikä niitä kiihkeimpiä kotijoukkueen kannattajia. Toivomuslistalla ensimmäisenä on, että ei aivan murskatappiota tulisi.
Edelliset tuntemukset lähtevät siitä, että useimmin vieraspelejä on käyty katsomassa Helsingin jäähallilla. HIFK-fanit ovat pelottavaa porukkaa. Siellä tuntee itsensä todella pieneksi, kun punainen meri alkaa juhlia HIFK:n maalia, ja se aivan uskomattoman rasittava maalilaulu kajahtaa ilmoille. Siinä toivoo, että lähellä olisi muitakin TPS-kannattajia, jotta ei aivan yksin joutuisi kyyhöttämään stadilaisten keskellä. Niistä peleistä on myös pariin kertaan tultu aivan uskomaton murskatappio niskassa. Silti HIFK-vieraspelit ovat kaikkein parhaimpia. Tunnelmaa ja tapahtumia riittää.
Peli ei tarjonnut oikeastaan mitään ihmeellistä. Jatkoajan otteluraportissa ottelua kehuttiin kovatasoiseksi?! Omasta mielestäni peli ei kuitenkaan mitään normaalista runkosarjaottelusta poikkeavaa ollut. Ottelun kuluessa huomasin jopa olevani tapojeni vastaisesti melko luottavainen. Vaikka TPS ei esittänyt yhtään mitään ihmeellistä, ja ottelua käytiin melko tasaisissa merkeissä, ei ihmetytä, että Ilves joutuu karsintoihin. Melko hengetöntä touhua. 1-1-tilanteessa jotenkin jopa luotin, että Tepsi vie koko homman. Ja niinhän siinä sitten kävi. 1-3 peruspuurtamisella. Danke schön.
On sitä mielenkiintoisempiakin vieraspelejä ollut. HIFK-peleistä ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Saaliina voi olla hieno voitto tai täydellinen nöyryytys. Molempia on käyty todistamassa, mutta usein sieltä tullaan todella häpeissään takaisin Turkuun. Hienoin kokemus DDR-hallista on viime vuoden runkosarjan päätöspeli, jossa TPS voitti HIFK:n jännittävien vaiheiden jälkeen 4-6 (otteluraportti). Siitä alkoikin TPS:n lento ja IFK:n sukellus. Elettiin hienoa kevättä.
Isomäessä olen käynyt kaksi kertaa ihmettelemässä; ensimmäisellä kerralla Ässät voitti TPS:n 6-0 (oli se kamalaa olla siellä peruspatahitsareiden keskellä) ja toisella TPS taisi viedä koko ottelun selvästi. Lahdessa, Espoossa, Tampereella (Tappara) ja Hjartwallillakin olen käynyt. Raumalla käytiin muutama kausi sitten katsomassa ottelua, jossa Kent McDonnell taisi tehdä 3 maalia, TPS johti 3. erän alkaessa 1-4, ja takkiin tuli jatkoajan jälkeen 5-4. Fint.
Ai niin, Tampereelle meno on jännittävää eksymismomentin vuoksi. Yleensä mitkä tahansa Tampereen-vierailut ovat päätyneet siihen, että jossain vaiheessa ollaan eksytty. Tappara-pelissä vuosia sitten eksyttiin niin pahasti, että ensimmäinen erä jäi kokonaan näkemättä. Siinä erässä Tepsi takoi kaksi maalia. Ottelu päättyi muuten 3-1, taisi Marco Tuokko tehdä viimeisen Tepsin maaleista tyhjiin. Toivottavasti muut olivat hienoja maaleja.
