Olympialaiset päättyivät pari päivää sitten. Kirjoitusinto laimeni alkupäivien jälkeen. Oikeastaan syy ei ollut kirjoitusinnon puutteessa, vaan aikaa ei riittänyt kisojen seuraamisen lisäksi kisoista kirjoittelulle, koska samaan aikaan pientä mieltä kuormittivat palautustehtävät, tentit ja kisaveikkauksen koordinointi. Mitä jäi käteen? Suomalaisittain ilmeisesti pettymyksiä ja "odotettua" laimeampi mitalisaalis.

Mitaleista ja mitalitavoitteista

Alku näytti pahalta, loppu näytti paremmalta. Tuloksena oli kuitenkin 5 mitalia, 1 hopea ja 4 pronssia (oikeastaanhan mitaleita tuli paljon enemmän, naisten viestistä 4 ja jääkiekon pronssejahan oli kahden joukkueellisen verran!). Kullan metsästys jatkuu Sotshissa 4 vuoden päästä. Sitten on aikaa jo 12 vuotta aikaa siitä, kun suomalainen on viimeksi saavuttanut talviolympialaisissa kultaa. Salt Lake Cityssä tuli 4. Olen oikeastaan tyytyväinen tähän "odotettua" huonompaan menestykseen. Nyt on lajiliitoissa ja olympiakomiteassa pakko miettiä, miten saadaan tulevaisuudessa menestystä. Miten saadaan edes Ruotsin mitalimäärät? Hiihtoliitto jo ilmoitti panostavansa enemmän juniorityöhön. Siitä pidän.

Mitalitavoitteiden asettaminen on kaksipiippuinen juttu. Urheilu on kuitenkin tuloksiin perustuvaa toimintaa, joten pakkohan tulostavoitteita on asettaa samoin kuin yritysmaailmassa. Yritysmaailmassa tavoitteet esiintyvät tuloslaskelman lopputuloksen ja tunnuslukujen muodossa. Niitä varten työntekijät tekevät hommia. Urheilussa tulostavoitteina olkoot mitalitavoitteet. Pakkohan on asettaa jotain tavoitteita ja sitä kautta mitata menestystä, sen ymmärrän kyllä. Sinänsä muuten mielenkiintoista, että kesäkisoissa asetetaan mitalitavoitteet ja pistesijatavoitteet. Tämä puuttuu talvikisoissa. Kesäkisoissa on siis lempeämpi arvosteluasteikko. Vaadin tasapuolisuutta.

Kuitenkin ulkoapäin asetetut tavoitteet voivat luoda liiankin suuria paineita urheilijoille. Toki huippu-urheilijan tulisi tietää oman kuntonsa ja kykyjensä kautta omat realistiset mahdollisuudet mitaleille, mutta julkilausutut mitalitavoitteet voivat tuoda paineita tietyille lajiryhmille. Toki on niin, että mitalitavoitteesta ei ole mitaleita korvamerkitty tietylle lajille, mutta ei tarvitse olla Einstein, jotta osaa laskeskella, montako mitalia odotetaan. Tai että miltä lajiryhmältä odotetaan eniten mitaleita. Tämä saattoi olla yksi syy, minkä vuoksi hiihtomaajoukkueen huonosta hengestä kirjoiteltiin.

Tänä vuonna mitalitavoite oli liian kova. 12 mitalia olisi ollut mahdollista kuntopiikeillä, täydellisillä onnistumisilla ja muiden epäonnistumisilla. Realismia tulisi harrastaa tässäkin lajissa. Sitten kun mitalitavoitteesta jäädään näinkin paljon, riemastuu lehdistö ja alkaa armoton lynkkaus. Se, että yksittäiset urheilijat ovat onnistuneet ja saavuttaneet omat tavoitteensa, jää täysin sen varjoon, miten kisat menivät niin kauhean huonosti! Ehkä tämä mitalitavoite on Kari Niemi-Nikkolan toive siitä, montako kertaa saa kiskoa mitalikahveilla kakkua helttaansa.

Urheilu-urista

Olympialaiset innoittivat muutamia urheilija tekemään paluun aktiiviurheilijaksi. Janne Ahonen, Hannu Manninen, Felix Gottwald ja Jevgeni Plushenko nyt ainakin. Ahonen ei vieläkään saavuttanut henkilökohtaista olympiamitalia, tuloksina 4. sija pikkumäessä ja kaatuminen suurmäessä. Hannu Mannisen parhaaksi tulokseksi jäi myös 4. sija, mutta Hannu lupaili jatkavansa vielä uraansa. Gottwald saavutti yhdistetyn joukkuemäessä kultaa, mutta henkilökohtaista menestystä ei tullut. Plushenko hävisi miesten taitoluistelun Evan Lysacekille ja antoi katkeria kommentteja kilpailun jälkeen.

Maajoukkue- ja urheilu-uria loppui näihin kisoihin. Iso joukko leijonapelaajia ilmoitti jättävänsä maajoukkueen olympiapronssin jälkeen. Virpi Kuitunen ilmoitti suorassa lähetyksessä uransa loppuvan tähän kauteen. Tätä aavisteltiin, mutta tiedon kuuleminen jätti olon hieman tyhjäksi. Kiitos hienoista hetkistä sekä leijonapelaajille että Virpille.

Toisaalta joukkueessa on myös niitä, jotka luultavasti jatkavat Sotshiin saakka. Aino-Kaisa Saarinen jatkaa Sotshiin, samoin yllättäen Riitta-Liisa Roponen. Mika Poutala muistaakseni jatkaa myös sinne. Ja olihan joukkueessa paljon niitä, jotka ovat niin nuoria, että mitä todennäköisimmin ilman loukkaantumisia ja muita ongelmia ovat Sotshissa mukana. Krista Lähteenmäki, Lari Lehtonen, Lasse Paakkonen ja Mari Laukkanen otettiin tulevaisuutta varten kisoihin mukaan. Suomalaiset aina arvostelevat näitä kisaturisteja, mutta tämä kertoo myös halusta panostaa näihin tuleviin tähtiin. Ja on pakko muistaa, että mikäli urheilija vasta parhaina vuosinaan pääsee ensimmäistä kertaa olympialaisiin ja heti odotetaan olympiakultaa, voivat paineet olla aivan liian suuria. Jos on nuorempana jo päässyt katselemaan touhua, ei mene energiaa sen kaiken härdellin ihmettelemiseen. Tästä puhui Kaisa Mäkäräinen.

Mitä nyt?

Iltaisin ei ole mitään tekemistä, ja televisio seisoo tyhjänpanttina. Neljä vuotta odotettu tapahtuma takana ja neljä vuotta seuraaviin. Talviurheilu ja sitä myötä talviurheilulajien arvokisat ja erityisesti talviolympialaiset ovat itselleni kaikkein rakkaimpia ja odotetuimpia urheilutapahtumia. Olo on tyhjä. Pakko kuitenkin kääntää katse tulevaan. Sotshiin on neljä vuotta, se on kauan. Mutta tänä vuonna on vielä vaikka mitä edessä:

Talvi alkaa olla takanapäin, ja kevään ja kesän kinkerit lähestyvät. SM-liiga huipentuu pudotuspeleihin aivan tuota pikaa. Jalkapallo- ja yleisurheilukaudet alkavat. Jalkapallon MM-kisat keräävät kesä-heinäkuussa koko maailman huomion. Nyt on vain vaikeaa suunnata ajatuksia MM-kisoihin, koska mieli haikailee vielä olympialaisia. Kesäkuussa olen kuitenkin valmis, se on varmaa. Ja heinäkuun puolivälissä alkaa sama valitus siitä, miten on niin tylsää ja tyhjää. Yleisurheilun EM-kisat tulevat. Sitten alkaakin taas SM-liiga.

Hiihtokausi jatkuu vielä muutaman MC-kisaviikonlopun myötä. Jääkiekon MM-kisat ovat tulossa. Talviurheilukausi alkaa kuitenkin olla lopuillaan. Hiihdon MC:n alkamiseen ja hiihtolajien MM-kisoihin on kuitenkin vielä aikaa. Hiihtolajeja ja jääkiekkoa on vaikea hyvästellä kesän ajaksi. Koitan vielä nauttia lopputalvesta ja alkukeväästä ja viimeisistä talviurheilupläjäyksistä.. Huomenna vedän itse monot jalkaan ja katson, onko olympialaisista tarttunut jalkoihin yhtään mitään.