Jalkapallon MM-kisat ovat kovaa vauhtia menossa. Seuraavaa peliä odotellessa katselen jälleen hieman menneeseen. SM-liigakausi oli huikeinta pitkään aikaan, joten siitä ei tarvitsekaan ihan heti päästää irti. Huvikseni käyn nyt kevään pudotuspelisarjat Tepsin osalta läpi. Aloitetaan sillä Lukolla.

29.3.2010 Lukko-TPS 2-4

Ennen ottelusarjaa ajattelin lähinnä, että yksikin voitto Lukosta on jo hieno juttu. Lukko oli niin vakuuttava osan runkosarjasta. Ensimmäisestä ottelusta ajattelin, että mitä pidemmälle ottelu menee 0-0-tilanteessa, sen parempi se on Tepsille. No, eihän se hyvin alkanut, 9 minuuttia on aika aikainen vaihe. Siinä vaiheessa tuli tunne, että tämä peli oli tässä. Tärkeä tasoitus erän loppuun nostatti toiveita, mutta Lukon johtomaali toisen erän alkuun tuntui todella pahalta. Siitä tuo ihmeellinen joukkue vaan kuitenkin toipui, vaikka aikaa siihen menikin. Kolmannen erän puolivälin jälkeen alkoi tapahtua. Ensin ihmeellinen tasoitus, mistä alkoi TPS-vyöry. Taisteluvoittomaali ja vielä tyhjiin. Olo oli hieno, se yksi on viety Lukolta – nyt tämä sarja ei pääty suoraan neljässä (Lukolle).

31.3.2010 TPS-Lukko 5-0

Seuraava matsi alkoi kyllä sitten ihan erilaisissa fiiliksissä. Pieni toivonkipinä eli siitä, että Tepsi voisi kotonaankin nyt piristyä, eikä Lukko kävelisi yli. 1-0-tilanteessa oltiin aika tulisilla hiilillä. 2. ja 3. maali seurasivat toisiaan, joten tunnelmat vähän helpottuivat. Ja näin jälkeenpäin kun ajattelee, oli Lukko kyllä tässä pelissä todella lapanen. Olisi ollut ihme, jos Lukko sen olisi voittanut. 3-0-tilanteessa ei ollut mitään hätää. Ottelu olisi voinut päättyä enemmänkin kuin 5-0, mutta se oli ehkä riittävästi. Viimeinen maali oli ehkä turhankin nöyryyttävää. Maaleissa Turkuhalli kuitenkin ”räjähti”, ja fiilis oli mahtava. 5-0 suvereenilla esityksellä oli jo ihan mahtavaa. Se oli iso juttu Turussa.

2.4.2010 Lukko-TPS 0-1

Nyt oli selvää, että TPS pystyi voittamaan Lukon. Lukko oli kuitenkin ärsytetty Turun nöyryytyksestä. Ensimmäistä kertaa ottelusarjan aikana ennen tätä peliä minut valtasi suunnaton jännitys. Aiemmin olin vain odottanut pelejä ja toivonut parasta. Jännitys valtasi ennen tätä peliä sen vuoksi, että voitolla TPS saisi mahdollisuuden ratkaista ottelusarjan itselleen. Anteeksi mitä?  Ottelustahan tuli kaikkien jännitysnäytelmien äiti ja isä. Lukko tuli päälle, mutta Atte pelasi loistavan ottelun. Lukko kilautti ylähirteen, mutta maalia tilanteesta ei tullut. Tuli yli- ja alivoimia, mutta maaleja ei näkynyt, kunnes… Kolmannen erän puolivälissä TPS sai kahden miehen ylivoiman. Lee Sweattin one timer –laukaus uppoaa Tellqvistin selän taakse ja Rauma hiljenee. Loppuerän TPS peruuttelee ja puolustaa. En kykene katsomaan loppuerää, vaan steppaan pitkin taloa. Voitto tulee, ja vastoin kaikkia odotuksia, on TPS:llä mahdollisuus viedä sarja.

3.4.2010 TPS-Lukko 4-2

Halli loppuunmyyty. Omat paikat aivan piippuhyllyllä. Päällimmäisinä tunteina pelko ja jännitys. Ja odotus. Nyt ei kelpaa enää mikään muu kuin se, että TPS menee tästä sarjasta jatkoon. 3-0-johdon sössiminen olisi aivan uskomaton suoritus. Kaikki alkaa hyvin. Meteli on korviahuumaava. Yleisö on täysin Tepsin puolella ja takana, mutta Lukon tasoitusmaali herättää pelon. Tepsi jännitti jonkin verran pelaamista, mutta pystyi onneksi kääntämään esimerkiksi yleisön odotukset voimavaraksi. Helposti 11 000 henkilöä kääntyy peikoksi. Lukon 4-2-maali herätti vielä hieman pelkoa ja jännitystä, mutta loppujenlopuksi sekin oli vain kosmeettista. Pian jäälle lentää rantapalloja, ja joukkue kiittää yleisöä pitkään jäällä. Suuri osa yleisöstäkin jää halliin kiittämään joukkuetta. Ihmiset huutavat ja taputtavat sekä lähtevät Leggion, Sweattin ja Maston (illan komein maali, btw) huudatukseen mukaan. Ulkona paistaa aurinko, ja ihmiset hymyilevät toisilleen. TPS-liput liehuvat autojen ikkunoista. 4-0 Lukkoa vastaan tuntuu mestaruudelta. Tuntuu, ettei tästä paremmaksi voi olotila mennä…