Tepsi sai puolivälierien jälkeen aika kauan odotella tulevaa vastustajaa – muut ottelusarjat eivät menneet ihan niin nopeasti kuin Länsirannikon kaksintaistelu. Kun selvisi, että vastaan tulee JYP, oli melko sekavat tunnelmat. Ensimmäisenä pintaan nousi kiukku viime vuodelta. Höyry nousi korvistani jo pelkästä Risto Dufvan ajattelemisesta. Sen jälkeen sain pientä uhoa päälle aina välillä: nyt me näytetään niille! Ja samalla pelotti aivan vietävästi.

10.4.2010 JYP-TPS 4-2

No tämä sarjahan alkoi niin huonosti kuin vain sarja voi alkaa. 3 minuuttia pelattu ja omissa soi. Viime vuonna Tepsi voitti ensimmäisen Jyväskylän pelin, ja ajattelin, että tässä sarjassa on mahdollisuus, jos pystytään heti ryöstämään Jyväskylästä voitto.  No, Tepsi oli aivan unessa ensimmäisessä pelissä. Sarjan kannalta näytti todella huonolta, koska JYP oli selvä ennakkosuosikki. JYP pelasi hyvin, ja TPS tuntui palanneen runkosarjan tasolle.

12.4.2010 TPS-JYP 2-1

Uusi tilanne TPS:lle, ottelusarjassa tappiolla. Yleisömäärä oli dramaattisesti pienempi kuin Lukko-peleissä, mutta pelikin taisi olla maanantaina.  Vähän pelotti, että kääntääkö turkulaisyleisö nyt kelkkansa, kun oma joukkue ei voittanutkaan, eikä johda ottelusarjaa. TPS kuitenkin onnistui vääntämään voiton pelistä, vaikka viimeiset kymmenen minuuttia puolustettiin ja heitettiin kiekkoa keskialueelle. Lee Sweatt jatkoi tärkeiden maalien sarjaansa. Ottelun jälkeen oli taas vaihteeksi tämä-ei-onneksi-mene-suoraan-neljässä –tunne, mutta toisaalta jossain syvällä sykki sellainen olo, että ei halua tyytyä pronssiotteluun. Ottelun jälkeen hallilta poistui tyytyväisiä ja helpottuneita ihmisiä.

14.4.2010 JYP-TPS 4-0

Ja mina kun toivoin, että TPS olisi ollut valmiina tähän otteluun. No, taas Jyväskylään mentiin ihmettelemään. Tämän pelin jälkeen otti aivan suunnattomasti päähän, sillä alkoi näyttää siltä, että JYP menee tästä jatkoon, koska TPS ei pysty hyvään peliin Jyväskylässä. Ei mitään kerrottavaa jälkipolville.

15.4.2010 TPS-JYP 4-3 ja.

Hirrrrrmuisen tärkeä ottelu, enkä päässyt sitä näkemään. Tappiolla TPS olisi todella veitsi kurkulla. Voitolla saataisiin ainakin vielä yksi kotiottelu. Oli melkeinpä pakkovoiton paikka, koska JYP ja katkaisumahdollisuus Jyväskylässä olisi voinut olla melko tekemätön paikka. Sain tekstiviestejä pelin kulusta. Muistan huokaisseeni helpotuksesta 2-2-tasoituksessa, mutta heti seuraavassa vaihdossa tullut JYP:n johtomaali sai aikaan todellista epätoivoa. En uskonut TPS:n enää nousevan. Sieltä TPS kuitenkin väänsi itsensä tasoihin väkisin ja vei lopulta pelin jatkoajalla. En meinannut uskoa tietoa siitä. Pääsisin näkemään vielä ainakin yhden kotipelin. Ja mikä tärkeintä, tuon joukkueen sisukkuus ja itseluottamus selkisi tämän pelin jälkeen. Videon perusteella tunnelma on ollut hieno. Lisäksi ottelu on tarjonnut kaikkia mahdollisia tunteita.

17.4.2010 JYP-TPS 1-2

Oli pakko vääntäytyä television ääreen katsomaan kolmatta Jyväskylän peliä. Nyt TPS:n oli oltava alusta saakka hereillä. Ja niinhän se olikin. TPS ratkaisi ottelun kuuden ensimmäisen minuutin aikana. Hyvä, että olin Halosen maaliin mennessä sohvalle ehtinyt. Muutaman minuutin päästä Masto ohjasi kiekon kauniisti maaliin. Johto oli aikainen mutta riittävä. JYP kavensi ottelun, mutta TPS pystyi pitämään johtonsa. TPS oli kuin olikin vienyt voiton Jyväskylästä, joten nyt koko sarja oli kääntynyt ympäri. Ratkaisumahdollisuus olikin Tepsillä. Kahden päivän odottelu tuntui liian pitkältä…

19.4.2010 TPS-JYP 6-1

Lähdin otteluun aivan täpinöissäni ja hermostuksissani. Koko päivän ajattelin vain kokoonpanoja ja peliä. Pelaajat esiteltiin ensimmäistä kertaa huikealla tavalla. Kuuluttaja sanoi pelaajan etunimen, ja yleisö vastasi huutamalla pelaajan sukunimen – kuin Keski-Euroopan futismatseissa! Jo pelkästään sen kokeminen sai onnelliseksi.

TPS aloitti näyttämällä, että tänään voitetaan. Pari minuuttia ja Plihal vei TPS:n johtoon. Ennen erätaukoa Skålberg lisäsi johtoa. Yleisö oli aivan täpinöissään. Voittoa odotettiin ja vaadittiin, mikä kuulukin em. videopätkällä maalien tuuletuksina. Toisen erän alkupuolella JYP pääsi kaventamaan, mikä aiheutti kyllä suurta huolta, mutta… TPS vastasi minuutin päästä ja siitä alkoi sellainen show, että katsomossa oli hyvä olla. 2-1 tilanteen jälkeen tilanne olikin pian 6-1. Hyvää yötä JYP ja tervetuloa finaalit. Tarkempi selostus ottelusta löytyy jostain aiemmista kirjoituksista, joten sitä on turha toistaa tähän. Katsomossa olo oli epätodellinen ja onnellinen. Finaalit?! Silmiään ei meinannut uskoa todeksi. Päällimmäisenä tunteena oli hämmästys juuri päättyneestä ottelusta, ilo finaaleista sekä kaamea jännitys siitä, että me todellakin voidaan voittaa…

Tästä välieräsarjasta jäi muuten paljon pikkujuttuja kerrottavaksi jälkipolville. Tämä välieräsarjahan alkoi periaatteessa vuosi sitten, kun pelattiin puolivälieräsarja. Siitä puolivälieräsarjasta jäi perinnöksi aika paljon tunnetta. Silloinhan RD itku kurkussa käski turkulaisten mennä viheltämään Bob Hopelle. Tätä lausuntoa ei unohdettu. Yksi sarjan puheenaiheista oli pahvikypärät. JYP oli lanseerannut puolivälierien jälkeen finaalit 2010 –pahvikypärät. Turussa pistettiin paremmaksi tekemällä tuohon jatkoaikaotteluun RD-pahvikypärät. Kypärissä oli hahmotelma Dufvan hiuksista ja teksti ”There is always hope. Bob Hope”. Eipä tarvitse olla Einstein arvatakseen, että SM-liiga kielsi nämä kypärät.

Sotakirveet TPS-kannattajien ja Dufvan välillä haudattiin ottelusarjan päätteeksi. Kaksi ottelusarjaa kesti tätä vastakkainasettelua. Molemmat saivat omansa kahden kauden aikana, joten ylilataus on varmaankin tulevia vuosia ajatellen purkautunut. Näihin kahteen ottelusarjaan kuuluvien vitsien parasta ennen –päiväys vanheni 19.4. Tällä kertaa Dufva oli asiallinen ja antoi tunnustusta vastustajille. Lopulta haastattelussa hän tokaisi, että he lähtevät Bob Hopen kanssa jonnekin, en enää edes muista, minne. Eikä sillä väliä, tuli muutakin muistettavaa.